Kutsun Sinut maistiaismatkalle omiin elämäni koteihin, joihin pääsette tutustumaan tarinoideni kautta. Tervetuloa ensimmäiseksi Mariankadulle Tampereelle, keltaiseen kerrostaloon vastapäätä Marianpuistoa Pyynikin laidalle. Muutin tähän ensimmäiseen Tampereen kotiini vuonna 2014.
Olin haaveillut muutosta Tampereelle jo silloin, kun valmistuin sairaanhoitajaksi. Käänsin Tampere-kortin kuitenkin vasta avioeroni yhteydessä, ja päätin tulla kurkkaamaan minkälaisia tamperelaiset ovat. Minulla oli tamperelaisista kuva, että he ovat letkeitä, mukavia ihmisiä.
Yksi tärkeä kriteeri tulevalle Tampereen kodille oli työhuone. Tässä huoneistossa oli keittiön takana entinen palvelijanhuone, kuin tehty työhuoneeksi, ja tämä ehkä ratkaisi asuntokaupat.
Työpäivän jälkeen pystyisin sulkemaan oven ja ”muuttamaan” kotiin. Ihastuin myös 1940-luvulla rakennetun talon korkeisiin huoneisiin ja leveisiin ikkunalautoihin. Extrana keittiön, olohuoneen, makuuhuoneen ja työhuoneen asuntoon kuului koko talon mittainen kattoterassi, joka oli kaikkien talon asukkaiden käytössä.
Kattoterassi toimi myös omana ja ystävieni terapiatilana. Mieleeni jäi erityisesti Puhalletaan pojat -terassibileet. Olen aina halunnut järjestää juhlia ja henkilökohtaisessa eroprosessinai tuntui jotenkin luontevalta järjestää Puhalletaan pojat -tapahtuma. Meitä oli 15 naista. Jokainen meistä puhalsi ilmapallon, kirjoitti siihen ihmisen nimen, jonka halusi kuvainnollisesti puhaltaa pois elämästään, kertoi tarinan nimen takaa äänen ja päästi ilmapallon taivaan tuuliin. Koskettavia tarinoita. Rohkaistuttiin. Puhdistuttiin. Itkettiin ja naurettiin.
Terapiatilana eroprosessissa toimi myös ihana luonto. Pyynikki avautui eteeni heti ulko-ovelta. Pyynikin harjulla ja Pyhäjärven rannalla lenkkeillessäni Sissi-koirani kanssa oli rahoittavaa toipua uuteen alkuun. Aloitin silloin myös juoksemisen ja pääsinkin puolimaraton kuntoon saakka.
Yksityiskohdista ystäväni ihastelivat Mariankadun kodissani erityisesti hulppeaa keittiönpöytääni ja eteisaulani korkokenkätapetti toi hymyn heidän huulilleen.
Viimeistään tässä kodissa ystävät pääsivät maistamaan viehtymystäni väreihin ja retroiluun, joka ryöpsähti valloilleen sanan varsinaisessa merkityksessä seuraavassa kodissani Nekalassa, josta kerron seuraavassa blogissa.
Olen Kata. Rakastan ihmisiä, kohtaamisia ja erilaisia koteja. Elän intohimoani todeksi yrityksessäni Kutsuva Design, missä työskentelen sisustusterapeuttina. Ensimmäiseltä koulutukseltani olen sairaanhoitaja ja työskentelen myös hyvinvointikouluttajana.
KUVATEKSTI
Olen aina rakastanut kengiä ja koruja. Tämän kodin eteiseen halusin jotain pirteää ja houkuttelevaa, niin että heti sisään astuessa tietää, mistä talon asukas tykkää. Vaikka kaihdan mustaa niin sisustamisessa kuin vaatetuksessa, muistelen nyt hymyssä suin valitsemaani mustaa korkokengätapettia. Se taisi kuvastaa senhetkistä oloani eron jälkeen.
