Edellisessä tarinassani lupasin, että seuraavan kerran kahvitellaan Ahlmanintiellä, toisessa Tampereen kodissani, mutta enpäs laittanutkaan oranssinpunaista, emalista kahvipannuani porisemaan puuhellalleni, vaan vieraillaankin kodissani kirpparilta löytämäni lampunhengen hengessä.
Löytö on kuin suoraan Aladinin taikalamppu -sadusta, ja sopii loistavasti tämän lähes 100 vuotta vanhan puutalon henkeen. Keittiönpöydältä paikkansa saanut lampunhenki on ainut ”kummitus” tässä vanhassa talossa. Sen voi kuvitella puhaltavan sitä ihanaa energiaa, mitä vieraani lähes poikkeuksetta hämmästelevät kodissani tyyliin ”vau, mikä energia täällä on”.
Aladinin taikalamppu on vain yksi satojen esineiden joukossa, joita tämä kotini pitää sisällään. Värit, retroilu ja ihanat esineet ovat puhjenneet ja versoneet paljon uutta Mariankadun jälkeen. Tähän kotiin on ollut hirveän helppo kerätä tarinoita elämäni varrelta. Kolusin äitini ullakonkin, ja siellä pitkään pahvilaatikoissa olleet tavarat ovat löytäneet täällä paikkansa. Muistot tuovat positiivista energiaa. Haluan korostaa sitä myös asiakkailleni sisustusterapeutin työssäni.
Tavaroissa, jotka olen kirppareilta hankkinut, on myös jokin juttu. En ole hankkinut niitä esimerkiksi designin takia, vaan siksi, että niihin liittyy aina tarina. Esimerkkinä voisin kertoa tuhkakupin tarinan. Se on Riihimäen lasia, mutta en ostanut sitä sen takia, vaan siksi, että lapsuudenkodissani oli sellainen, kun isäni poltti tupakkaa.
Tässä kodissani myös äitini tekemät rakkaat tilkkutyöt ovat päässeet hienosti esille. Niitä löytyy niin seinältä, sängynpäältä kuin tuolienkin selkämyksiltä. Myös pitsit kukkivat tämänkaltaisessa kodissa. Niitä on ollut hauska laittaa jokaisen kukkaruukunkin alle.
Kodin sisustus on runsas, mutta jopa sisustussuunnittelijakollegani sanovat, että hämmästyttävällä tavalla kaikki värit ja esineet ovat harmoniassa ja tasapainossa. Vaikka värejä on paljon, löytyy runsauden keskeltä punainen lanka. Värien joukosta tulee valita yksi pääväri, jota tulisi löytyä jokaisesta huoneesta, kylpyhuoneestakin vaikka yksi pyyhe. Pääväri yhdistää ja ikään kuin sitoo kokonaisuuden. Tässä kodissa tämä yhdistävä punainen lanka on väriltään lämmin oranssipunainen.
Yksi haaveeni oli muuttaa Tampereella Pispalanharjulle, mutta silmiini osui tämä vaaleansininen ”lemmikki”, joka sijaitsee lähellä kaupungin keskustaa ja tasamaalla. Ehkä tänne on ihanampi kävellä kuin harjun päälle. Olin aina myös haaveillut, että asuisin vanhassa hirsitalossa, en yksin, vaan pienen yhteisön kanssa.
Tämä oli löytö. Unelmieni koti. Kun menin katsomaan taloa, tuntui, että kaikki on kohdallaan. Ihana pieni pihakin omenapuineen ja vanhan talon arvolle sopivine vanhoine perennoineen.
Talo on rakennettu vuonna 1926. Talossa on kaksi isompaa asuntoa ja neljä pientä yksiötä. Asun talon toista puolta kahdessa kerroksessa.
Olin toivonut Mariankadulla asuessani, että seuraavassa kodissani olisi sauna. No, tässä oli yhteissauna, mutta tosi vanha ja huonosti lämpiävä. Sain puhuttua talon muut osakkaat ympäri, ja remontoimme saunan.
Sisustusterapeuttina sain arvokasta pääomaa, kun pääsin suunnittelemaan saunaremontin ja entisöimään vanhaa; perinteisen paikan, joka on hyvin rakas meille suomalaisille ja ilmentää itse kunkin omannäköisiä juuria.
Remontti tehtiin vanhaa kunnioittaen. Kiviseinät pintahiottiin ja päälle laitettiin uusi suojapinta. Seinissä näkyy kaikki maalikerrokset, mitkä niissä on vuosien saatossa ollut. Ne kertovat kylpijöille omalta osaltaan talon lähes satavuotista historiaa, ja mikäs sitä on lempeissä löylyissä kuunnellessa ja katsellessa kolme metriä pitkiltä lauteilta. Vanhaan saunaan kuuluu myös kiuas ja pata, ja niinpä tämäkin sauna on puulämmitteinen ja lämmin vesi tulee padasta eikä hanasta.
Myös itse taloa on remontoitu vanhaa kunnioittaen. Tilkkeet esimerkiksi ovat pellavaa. Kotinikin lämpiää sähkön lisäksi puilla. Tuli luo tunnelmaa. Ääni on ihana, kun puut rätisevät pesässä.
Kun matka jatkuu, tulen tästä kodista ottamaan muistoksi talon ullakolta löytyneen ja omakseni saadun vanhan korkean jakkaran. Se kertoo tämän talon hengestä.
Mariankadun kodistani toin muistoksi orkidean, jonka olin saanut äidiltäni. Heleän violetin värinen orkidea kukki koko ajan Mariankadulla, piti vain parin-kolmen viikon tauon vuodessa, ja sama on jatkunut tässä kodissani.
Muutin Tampereelle Salosta, missä olen asunut kahteen eri otteeseen. Seuraavissa tarinoissani kurkistetaan Salon koteihini.
Olen Kata Koskinen, koulutukseltani sairaanhoitaja, hyvinvointikouluttaja ja sisustussuunnittelija. Työskentelen sisustusterapeuttina yrityksessäni Kutsuva Design ja kutsun sinut maistiaismatkalle elämäni koteihin.
KUVATEKSTI
Jokainen meistä voi luoda sielukkaan kodin ja tuoda kotiin oman ”lampunhengen”. Tämä henki voi muistuttaa siitä, että oma asenne niin kodissa kuin elämässäkin ratkaisee.
